Kestävä kuluttaminen
Entäpä jos ratkaisemme muodin ongelmat, emmekä odota, että joku muu tekee sen? kysyy vastuullisen muodin apulaisprofessori Timo Rissanen.
– Suurin osa kulutuksestamme on turhaa kuluttamista, sanoo Sydneyn teknisen yliopiston apulaisprofessori Timo Rissanen, joka on erikoistunut vastuulliseen muotiin.
Toteamukseen on vaikea sanoa vastaan. Näinhän se on. Kuinka moni meistä ostaa aitoon tarpeeseen?
Vaikuttava ura muodin parissa
Timo Rissanen on 45-vuotias ja hän on asunut Australiassa vuodesta 1996. Rissanen on valmistunut vaatesuunnittelijaksi Australiassa vuonna 1999 ja vuonna 2013 Rissanen väitteli filosofian tohtoriksi designin alalta Sydneyn teknisestä korkeakoulusta kangasjätteettömästä suunnittelusta.
Koulutuksen lisäksi Rissasella on vaikuttava ura. Hän on tehnyt vuosia töitä muodin parissa taiteilijana, kuraattorina, suunnittelijana, tutkijana ja opettajana. Vuosina 2010–2020 hän toimi kestävän suunnittelun professorina Parsonsin designkoulussa New Yorkissa.
Kun mietitään muotialaa, on Rissasen mielestä avainasemassa vaatteiden hyvä suunnittelu ja tuotantoprosessin kotimaisuus. Tuolloin vaate kestää ekologisen tarkastelun ja on oletetusti kantajansa päällä pitkään.
– Toivoisin näkeväni ostamiskulttuurissa sen muutoksen, että ihmiset, jotka ostavat paljon pikamuotia, ostaisivat vähemmän ja laadukkaampaa. Tällöin kokonaiskulutus olisi pienempi samalla rahalla.
Vastuu yltiöpäisestä kuluttamisesta ei ole yksin kuluttajalla, vaan Rissanen peräänkuuluttaa myös yrityksiä ja maiden hallituksia kantamaan vastuunsa kuluttamisen hillitsemisestä. Tärkeää on panostaa paikallisen tuontantoon ihan vaatekuidusta lähtien. Halpatuotantovaatteiden tuotannosta pitäisi päästä melkeinpä kokonaan eroon, sen massiivisen resurssi-intensiivisyyden takia.
Materiaalilla on väliä - vasinkin kestäviä vaatteita valitessa.
Ylhäältä alaspäin: Neuletakki luomupuuvillaa 79,95e ja neulepaita puuvilla-kashmirsekoitetta 99,95e, Part Two. Suomessa valmistettu neulepaita merinovillaa 249,00e, Uhana. Neulepaita kevyttä pellavaa 99,95e, Part Two. Luomupuuvillainen neulepaita 34,99e, Vila.
Vaatealan 500 vuotta vanhat rakenteet
Voisi kuvitella, ettei vaatealalla olisi jumahdettu vanhoihin rakenteisiin, mutta toisin on. Varsinkin mennyt epidemiavuosi on sen meille vahvasti näyttänyt.
Rissanen kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan on arvioitu, että länsimaalaiset vaatebrändit peruuttivat tilauksia viime vuoden helmi-maaliskuussa lähtien noin 40 miljardin dollarin edestä.
Ensimmäiset, jotka kärsivät tästä olivat vaatetehtaiden työntekijät, jotka eivät saaneet palkkaa. Tämä kaikki johtuu siitä, että tilausjärjestelmä toimii niin, että tehtaat joutuvat ensin maksamaan itse tuotteista. Vaatebrändit vasta sen jälkeen, kun vaatteet ovat tulleet heille. Massiivisten peruutusten takia tehtailta jäi saamatta takaisin sijoitetut rahat. Toisin sanoin yli puolet 40 miljardista dollarista on edelleen maksamatta.
– Olen ollut itsekin mukana Remake -järjestön kampanjassa, jossa länsimaalaisia brändejä on painostettu maksamaan tehtaille tekemistään tilauksista.
Aikanaan Rissanen päätyi kestävyyden pariin kangasjätteen kautta, mutta useat vaatetehdaspalot Kiinassa, Bangladeshissa ja Pakistanissa vuosina 2010-2012 sekä kahdeksankerroksisen tehdasrakennus Rana Plazan romahdus Bangladeshissa vuonna 2013, laajensivat traagisella tavalla hänen ymmärrystään vaatealasta.
– Vaatteiden kestävyydessä pitää yhtä lailla huomioida ekologisuus kuin ihmisoikeudet. On paljon helpompi puhua jätteestä ja niiden ratkaisuista, kun ongelmat ovat teknisiä. Toista on keskustella ihmisoikeusrikkomuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta, jotka ovat paljon monisyisempiä. Varsinkin, jos ne vaativat oman etuoikeutetun aseman myöntämistä.
Voiko vanhoille rakenteille tehdä jotain?
Jotta rakenteisiin voi vaikuttaa, on meidän saatava yhteisymmärrys siitä, että vallalla olleet ajattelutavat ja arvot, joilla tähän tilanteeseen on päädytty, eivät vie meitä eteenpäin, vaan päinvastoin.
Valtasuhteet täytyy huomioida – kenellä on valta, kenellä ei? Esimerkiksi kun puhutaan vaatteiden tuotantoketjuista, harvoin on tehdastyöläisten ääni osana keskustelua. Miksi? Mitkä pelot ja ennakkoluulot vaikuttavat tähän?
Keskustelu on kuitenkin muuttumassa. Tästä hyvä esimerkki on bangladeshilainen aktivisti Kalpona Akter, joka on puhut useissa länsimaissa viime vuosina juurikin tehdastyöläisten ihmisoikeuksista.
– Hyvä on kuitenkin pitää mielessä, että olemme edelleen maailmassa, jossa ahneus on ok.
Rissasen mukaan meidän pitäisi katsoa mallia planeetan kestävistä systeemeistä. Kaikista elinvoimaisimmat ja kestävimmät systeemit ovat monipuolisia. Sitä Rissanen toivoisi myös yritysmaailmaan. Ei monopoleja, vaan rikasta ja elinvoimasta yrityskenttää, jotka heijastelevat ihmiskunnan kulttuurin rikkautta.
Vinkit järkevämpään kuluttamiseen
- Osta vain tarpeeseen
- Suosi kotimaisia brändejä
- Suosi ekologisia materiaaleja
- Opettele hoitamaan ja huoltamaan vaatteitasi, jotta ne säilyvät käytössäsi mahdollisimman pitkään
Klassiset vaatteet kestävät aikaa ja käyttökertoja - eikä niiden silti tarvitse olla tylsiä.
Kestävä suunnittelu ja valmistus ovat keskiössä Ritva Fallan uudessa brändissä nimeltä Kuusama. Ensimmäinen mallisto on täynnä upeita kesävaatteita. Pellavamekko 225,00e, Kuusama.
Unikkokuosinen mekko 220,00e, Marimekko. Klassinen trenssitakki 269,00e, Ralph Lauren.
Määrä, ei laatu
Ihmiset keskittyvät Rissasen mukaan liikaa määrään laadun sijaan. Vaatteiden osalta koko maailmamme iso kuva hyötyisi siitä, että ihmiset ostaisivat vain tarpeeseen laadukkaita, kestäviä vaatteita. Kulutamme kestämättömästi, ja se on fakta.
Rissanen ei nosta itseään kuluttamisen yläpuolelle. Ei hänkään elä opettamallaan tavalla.
– Välillä tulee sellainen olo, ettei ole tarpeeksi housuja, vaikka hyvin tiedän niitä olevan aivan riittävästi. Välillä tulee shoppailtua silkkaa tylsyyteen.
Tärkeintä on kuitenkin havahtua siihen, mitä on tekemässä ja mihin tarpeeseen. Tarvitsetko oikeasti vaatteen, vai saatko ostamisesta mielihyvää tai jonkun muun tunteen tyydytystä?
Rissanen mielestä olemme edelleen jumissa sellaisessa ajattelussa, jossa meidän jälkeemme tulee taho, joka ratkaisee ongelmamme. Näin ei ole, vaan meidän pitää itse ratkaista ne.
– Pohjois-Amerikassa ja Australiassa on kehittymässä päätöksentekokulttuuri, jossa otetaan aktiivisesti huomioon tulevat sukupolvet. Itse haluan herättää keskustelua sekä yksilö- että yhteisötasolla siitä, millaisia esivanhempia haluamme oikeasti olla?
